Hienoimmat hetket intin aikana

 Helsinkiin saapumistamme seuraavana päivänä lähdimme vihreillä linja-autoilla Hankoniemeen Syndalenin ampumaleirille vartiointitehtäviin. Olimme siellä lähes viikon. Syndalenin “keikka” jäi armeijamuistoissani kaikkein tunnelmallisimmaksi kokemukseksi. Kirjoitinkin yhdessä vaiheessa päiväkirjaani maininnan, että se oli “hienoimpia hetkiä koko intin aikana”. 

Mitä nämä hienot hetket sitten olivat?

Ensinnäkin Syndalenin leirialue oli maastoltaan ja sijainniltaan kuin lomakylä verrattuna Vekaranjärven ankeisiin betonirakennuksiin ja asfalttikenttiin. Aivan leirin vieressä oli meri hiekkarantoineen, ja rannan tuntumassa oli tunnelmallinen 1950-luvun puuarkkitehtuuria edustava sotilaskoti. Vai olisiko se ollut vieläkin vanhempi. Rannalla oli myös sauna, jota jotkut innolla lämmittivät. Päiväkirjani mukaan minäkin kävin siellä pari kolme kertaa. Minulla on mielikuva, että että ainakin jollakin kerralla istuskelin yksin lauteilla hiljaisuudesta nauttien muiden jo lähdettyä teltoille. En ollut mikään ”yhteissaunomisen” ystävä. Joka tapauksessa merenrantasauna öisen hiekkarannan edustalla kruunasi leirikokemuksen. 

Päiväkirjani mukaan kolmas leiripäivämme on ollut iltapäivästä alkaen seuraava: 

“Loppupäivä lojumista. Saunassa, sotkussa, meren ranalla, ym:ssa. Valaistu paatti ankkurissa. Tunnelmallista. “

Eikä seuraava päivä ole ollut sen pahempi: 

“Klo: 12:n jälkeen vapaata. (auringon kuva) Lojuin. Katselin laivoja. Käytiin saunassa ja sotkussa jne.”

Ja seuraavakin päivä oli aivan OK: 

“Vartiossa. (piirros auringosta) Lojumista. Nuotio, tunnelmallista. Kuuntelin NL:n ohjelmaa. Pat’t. Hienoimpia hetkiä koko intin aikana. Illalla kuten eilen. Pat.”

Syndalenin leiriltä pystyi lähettämään postikortteja niin kuin lomakohteesta ainakin, ja käytinkin tätä tilaisuutta hyväkseni. 

Vartiotehtävämme olivat sitä, että meidät vietiin maastokuorma-autolla eri paikkoihin maantien varteen ampuma-alueen rajoille, joissa vartioimme, ettei paikalle tule ketään asiattomia. Varusteena oli rynnäkkökivääri ilman ammuksia. Kerran tunnissa otimme radiopuhelimella yhteyden komentopaikkaan ja ilmoitimme, että kaikki on kunnossa. Alue muistutti koskematonta erämaata. Eräällä reissulla upseeri käski kuljettajaa  pysäyttämään auton ja osoitti metsässä näkyvää hirvilaumaa. Että katsokaahan tuota. 

Vartiopaikat olivat syrjäisten pienten hiekkateiden varrella. Ainoa ihminen, joka kävi vartiopaikallani oli kiväärillä varustautunut siviiliasuinen mies. Minulle jäi käsitys, että hän oli vapaa-aikaansa viettävä armeijan upseeri. Tuntemattoman asemiehen ilmestyminen paikalle jonkin verran pelotti ja hermostutti, koska hän olisi voinut olla mikä hullu tahansa. Olin täysin puolustuskyvytön. Onneksi mies jatkoi matkaansa juteltuaan muutaman sanan. 

Joinakin päivinä vartiointi kesti vain muutaman tunnin, kun taas joinakin päivinä jouduimme olemaan asemissa koko päivän pimeään asti. Ei vartiointi kuitenkin mitenkään ikävää tai raskasta ollut. Mukaamme oli annettu sissimuonapakkaus, joka sisälsi makaronilaatikkoa ja monenlaisia muita ruokia. Olin lisäksi ostanut sotilaskodista joitakin lisäherkkuja kuten suklaata. Vartiointi oli käytännössä lojumista laavussa ja nuotion polttamista ja herkkujen mässäämistä. Ainoa tehtävä oli kerran tunnissa tapahtuva yhteydenotto radiolla. 

Selasin aikani kuluksi läpi kaikki radion kanavat ja sain kuulumaan Virosta tulevaa musiikkiohjelmaa. Radion aaltoalue oli hieman suomalaisen yleisradioaaltoalueen alapuolella ULA-aalloilla. Päivät olivat syksyisen kuulaita ja aurinkoisia ja ainakin suojaisilla paikoilla myös kohtuullisen lämpimiä. Säätilastot näyttävät, että päivälämpötila Ahvenanmaalla on ollut 6- 8 astetta ja Helsingissä hieman vähemmän. Hangon tietoja ei löydy. Viimeisimmät päivät olivat joka tapauksessa hieman viileämpiä. Tällöin torjuin kylmyyttä mm. kirjoittamalla kirjettä eräälle tytölle. 

Kun kuusi vuorokautta oli ohi, palasimme vihreällä linja-autolla Santahaminaan, josta pääsin jo samana iltana lomalle. Viikon kestäneen mässäilyn jälkeen sain tuskin housun ylimmän napin kiinni, mutta normaaliin ruokavalioon ja liikuntaan palautuminen palautti tilanteen onneksi ennalleen.