Ensimmäinen aamu

Olin kuullut kertomuksia ensimmäisen aamun kauheuksista, mutta silti oli tietynlainen yllätys ja järkytys herätä kellon soittoon ja huutoon "komppaniassa herätys". Alikersantti ryntäsi tupaan ja alkoi ohjata uusia alokkaita aamutoimissa. Hän käytti minun sänkyäni esimerkkikappaleena näyttäessään, miten punkka pedataan armeijan tyylillä. Muista sängyistä tuli tietenkin vähän mitä sattuu, sillä kukapa sitä ensimmäisellä kerralla osaisi kasata vilteistä ja päiväpeitosta niin suorakulmaisen pakkauksen kuin ohje vaati. Kun joku korkeampi upseeri myöhemmin tuli katsomaan tupaa, hän löysi sieltä vain yhden virheettömästi kasatun punkan. "Katsokaa tästä mallia", hän sanoi osoittaen minun sänkyäni.

Komppanian vanhat jääkärit oli lähetetty lomalle tai metsäkeikalle niiksi päiviksi, kun uusia alokkaita totutettiin armeijan käytäntöihin, joten heitä ei näkynyt paikalla katselemassa. Edellisessä lokakuussa palvelukseen astuneet kahdeksan kuukauden miehet olivat päässeet muutamaa päivää aikaisemmin siviiliin. Jäljellä olivat tästä lokakuun saapumiserästä enää meidän alikersanttimme sekä joitakin 11 kuukautta palvelevia autonkuljettajia, joiden kotiuttaminen tapahtui syyskuun alkupuolella. Koska alikersanttimme olivat edellisen vuoden saapumiserää, he olivat meitä alokkaita keskimäärin noin vuoden vanhempia. Tämä ehkä lisäsi heidän auktoriteettiaan.

En tiedä mitä muut ajattelivat, mutta ainakin minun silmissäni alikersanttimme vaikuttivat joltakin paljon meitä ylempänä olevilta suuruuksilta, melkein kuin sodan kokeneilta karskeilta veteraaneilta tai korkeilta upseereilta. Heitä ei kunnolla edes mieltänyt varusmiehiksi, sillä heidän valtansa meihin nähden oli ehdoton. Meidän ryhmämme alikersantti oli nimeltään Veijalainen ja hän toi mieleeni karaistuneen Saksan armeijan SS-sotilaan toisen maailmansodan itärintamalta. Ehkä tämä johtui siitä, että hän muistutti ulkonäöltään jonkin verran kuuluisaa SS-everstiluutnantti Otto Skorzenyä, jonka kuva oli jäänyt mieleeni eräästä toista maailmansotaa käsittelevästä kirjassa.

Alokkaiden annettiin ymmärtää, että viikonloppu kuluu rauhallisen totuttelun merkeissä, ja vasta arkena alkaa varsinainen sotilaskoulutus. Ensimmäinen ja toinen päivä menivät siis odottelun ja oleskelun merkeissä. Sen verran harjoiteltiin kuitenkin jo sotilaallisia asioita, että ruokalaan marssittiin muodostelmassa ryhmänjohtajien saattamana. Pääsimme käymään heidän kanssaan illalla sotilaskodissakin. Päiväkirjaani olen kirjoittanut pahaenteisen maininnan:

"Ruokalaan marssiminenkin tuntuu jo kovalta hommalta, saati sitten kun tosi toimet alkavat".