Huomautus:
Edellisestä blogin päivityksestä on kulunut hyvin pitkä aika. Jostakin syystä rivien välit tästä eteenpäin ovat suuremmat kuin aikaisemmin. Tämä ei ole tarkoitus, mutta asialle ei näytä voivan mitään.
----
Kesän edetessä lomareissuilla mukanani alkoi kulkea eräs kanssani eräs jääkäri, joka oli aloittanut armeijan samaan aikaa kuin minäkin. Hän asui matkan varrella ja jäi kyydistäni eräässä risteyksessä. Hän oli saanut jostain tietää, että ajelen samaan suuntaan, joten hän kysyi, voisiko hän kulkea mukanani. Hän oli mukanani muutaman kerran, kun lomamme sattuivat samaan aikaan. Hän ei ollut meidän komppaniassamme, enkä tuntenut häntä aikaisemmin.
Tämä mainitsemani jääkäri, jonka nimen jätän jäljempänä ilmenevistä syistä johtuen kertomatta, oli kevään ylioppilaita kuten minäkin. Keskustelimme matkojen aikana monista asioista. Jossakin vaiheessa hän lakkasi kulkemasta mukanani. En kiinnittänyt asiaan sen kummempaa huomiota.
Teen nyt hetkeksi pienen aikahypyn vuoden 1974 loppukesästä saman vuoden joulukuuhun. Tuolloin kotiini soitti mieshenkilö ja pyysi minua puhelimeen. Hän oli edellä mainitun jääkärin isä. Hän kyseli, olinko huomannut hänen pojassaan mitään erikoista, ja mistä yleensä olimme keskustelleet. Olin hyvin yllättynyt tästä puhelusta ja kerroin, että en ollut huomannut mitään ihmeellistä, ja olimme jutelleet aivan tavallisista asioista.
Edellä mainitun jääkärin isä kertoi, että hänen poikansa oli viety mielisairaalaan ja sidottu remmeillä kiinni sänkyyn. Vanhemmille ei ollut kerrottu mitään. Isä oli hyvin järkyttynyt poikansa kohtelusta, josta hän oli saanut lopulta tietää.
Tuon miehen kertomuksen loppuosa jäi vaivaamaan minua, sillä sain käsityksen, että edellä mainittu jääkäri olisi kuollut joko tehtyään itsemurhan tai jostakin muusta syystä. Isä kertoi asiasta kuitenkin niin epämääräisesti, että jäi vaille lopullista varmuutta siitä, tarkoittiko hän todella, että poika oli kuollut. “Eiköhän se ole ruumishuoneessa” tai jotain tämän tyyppistä hän sai sanottua. Jäin siis epätietoiseksi, mitä oikeastaan oli tapahtunut.
Suorittaessani asepalvelukseni loppuosaa Helsingissä, tapasin muutamia entisiä edellä mainitun jääkärin tupakavereita. He kertoivat, että hän oli seonnut. Hän oli istunut sänkynsä laidalla ja hokenut jotakin käsittämättömiä, toistanut samaa lausetta tms. Hänet oli viety hoitoon, ja sen koommin he eivät olleet häntä nähneet. Kerroin heille puhelusta, joka minulle oli tullut.
Olen vuosien varrella monesti miettinyt, miten saisin selville edellä mainitun henkilön kohtalon. Löytyisikö hautausmaalta mahdollisesti hänen hautansa. Facebookista tai muualtakaan internetistä hänen nimistään henkilöä ei ainakaan löydy.
