Tämä blogi sisältää kertomuksen sekä valokuvia 1970-luvulla suoritetusta asepalveluksesta. Idea blogin kirjoittamiseen tuli siitä, kun eräitä tuttuja ihmisiä sattuu tätä kirjoittaessani juuri suorittamaan omaa asepalveluaan. Kuuntelin heidän kertomuksiaan ja vertailin niihin omia armeijamuistojani. Moni asia on muuttunut, mutta moni asia on myös vielä ennallaan.
Sinänsä tämä tarina ei ole kertomisen arvoinen, koska miljoona muutakin ihmistä voisi kirjoittaa samanlaisen - kertyyhän inttikokemuksia kymmenille tuhansille joka vuosi. Jokainen kokee asiat kuitenkin omalla tavallaan, ja erilaisia vaihtoehtoja käydä armeija on lukemattomia. Osa eroista johtuu eri palveluspaikoista, ja osa johtuu siitä asemasta, mihin armeijassa kukin joutuu. Ja huomattava osa johtuu pelkästä sattumasta.
Tässä omassa kertomuksessani on ehkä muutamia epätyypillisiä kohtia, mutta luultavasti kaikki kuitenkin mahtuu normaalin rajoihin. Kymmenien vuosien aikana - ja puhutaan nyt vain rauhan ajasta - armeijan kasarmeilla on varmasti tapahtunut niin hurjia asioita, että tuskin tavallisen ihmisen mielikuvitus edes riittäisi niiden keksimiseen.
Kaivoin vanhan negatiivikansion esille ja skannasin muutaman vanhan "inttikuvan" kokeeksi. Useimmista negatiiveistä en ollut koskaan aikaisemmin tehnyt kuvia, joten näin monet kuvista nyt itsekin vasta ensimmäisen kerran. Ne toivat mieleen monenlaisia muistoja. Onneksi pidin jo noihin aikoihin päiväkirjaa, joten aivan pelkkiin muistikuviin ei tarvitse turvautua.
Nyt jälkeen päin harmittelen sitä, että en ottanut armeijassa värikuvia - olihan värifilmi sentään jo keksitty ennen 1970-lukua. Lomilla otin jonkin verran myös värikuvia.
Toinen asia, mikä nyt tekisin toisin, on kuvien aihevalinta. Jostakin syystä en ottanut ulkokuvia rakennuksista ja yleensä paikoista, jossa armeijaa käytiin. Yksi syy oli todennäköisesti se, että en voinut kuljetella kameraa kovin näkyvästi vaan kuvat piti ottaa vaivihkaa. Tämä ei ole kuitenkaan koko syy, sillä olen ottanut muutaman kuvan ulkona, mikä osoittaa, että olen kuljetellut kameraa. Miksi en siis kuvannut yleisiä näkymiä kuten pihoja ja kasarmeja ja komppanian tiloja tuvan ulkopuolella? Ehkä ne olivat liian itsestäänselviä. En osannut katsoa tulevaisuuteen ja nähdä, millaisilla kuvilla olisi arvoa vuosikymmenien päästä. Kuvani ovat erittäin epäinformatiivisia, mikä on nykyisen "kuvauspolitiikkani" vastaista. Mutta niillä kuvilla on tultava toimeen, joita on. Aikakonetta ei ole vielä keksitty.
Jälkihuomautus: Viimeistelin blogin yli kymmenen vuoden tauon jälkeen 8.3.2024 tekstiä päiväkirjastani kopioiden. Valitan tökeröä kirjallista tasoa.
(Blogissa on se ominaisuus, että kertomus etenee pohjalta alkuun päin eli päinvastaisessa järjestyksessä kuin kirjassa. Koska tämä vanhasta materiaalista koostuva blogi ei valmistuttuaan tule täydentymään, muutan sen ehkä lopuksi kirjatyyppiseen järjestykseen yhdeksi tarinaksi. En tosin ole varma tästä.)
Katselin omia kuvia skannaillessani, miltä Vekaranjärven tuvat näyttävät 2000-luvulla. Ikkunoista huomaa, että huoneet ovat samoja. Niihin on tehty jossakin vaiheessa täydellinen sisustusremontti. Tässä on jonkun myöhemmän intinkävijän kuvia malliksi...
Kertomus alkaa....
