Loma-anomus

 Ensimmäisellä lomallani Santahaminasta tapasin joitakin henkilöitä, joiden kanssa laadin loma-anomuksen vähän pidempi tähtäimessä. Kuulin nimittäin, että ”henkilökohtaista syylomaa” (HSL) myönnettiin varsin kevyin perustein. Jotkut olivat saaneet sitä perunannostoon, vaikka kaikilla loman saaneilla ei ollut kotonaan perunoita, mitä nostettaisiin. Ajattelin, että jos lomaa saa näin helposti, anon sitä laivan välttämättömiin syyskunnostuksiin. Loma-anomuksen tueksi hakemukseni allekirjoittivat suosittelijoina kotipaikkakuntani purjehdusseuran puuhamies sekä 16-vuotias kaverini, “kommodori-laivuri”, olemattoman ”Sisävesiseuran” puolesta. 

Saabin tulevan huollon takia menin poikkeuksellisesti Helsinkiin DC-9 -suihkukoneella. Isäni vei minut lentoasemalle. Mukana autossa oli veljeni ja pari kaveriani. 

Olin vielä aika kokematon liikkumaan Helsingin julkisilla kulkuneuvoilla. Niinpä matkustin Finnairin bussilla kaupungissa olevaan terminaaliin Hotelli Intercontinentalin alakerrassa ja kävelin sieltä rautatieasemalle, jonka takaa lähti bussi Santahaminaan.

Lomalta paluun jälkeisenä iltana tapasin sotilaskodissa sattumalta entisen koulukaverini Paanasen Erkin, jonka kanssa jäin vähäksi aikaa juttelemaan. Hänkin suoritti asepalveluaan Santahaminassa. 

Aina, kun oli tilaisuus, lähdin iltalomalle. Vekaranjärvellä en ollut vaivautunut käyttämään iltalomia kuin yhden kerran, koska ei ollut mitään paikkaa, minne menisi. Santahaminan vieressä oli Helsinki, joten tilanne oli täysin toinen. Kävin usein iltalomalla erään kotipaikkakunnaltani kotoisin olevan vanhan tuttavani luona. Hän oli työssä valokuvausliikkeessä ja asui Lauttasaaressa. 

Eräänä iltana tein tavallista rohkeamman retken ja kävin jonkun paikallisen helluntaiseurakunnan tai vastaavan tilaisuudessa osoitteessa Pursimiehenkatu 8. Siellä esiintyi nuori pariskunta ja kertoi kokemuksistaan ja myös lankeemuksistaan Yhdysvalloissa. Meininki kokouksessa oli jossakin määrin jenkkityylisen “hurmoksellista”, jos näin voi sanoa. Rahaakin kerättiin. Seurailin tapahtumia takarivistä. Kyse oli ehkä jostakin pienemmästä yhteisöstä kuin varsinaisesta helluntaiseurakunnasta. 

Tekemämme loma-anomus hyväksyttiin yllättäen, ja niinpä minua odotti pitkä loma marraskuun alussa. Otin siihen vielä lisäpäiviksi jäljellä olevaa henkilökohtaista lomaa (hl) sekä normaalin viikonloppuloman. Sain siis olla siviilissä yli viikon. Mutta ei mennä vielä siihen, vaan pysytään lokakuussa.