Kesäloma armeijasta

Yli kuuden vuorokauden kesäloma elokuun alkupuolella sai hetkeksi ajatukset pois armeijan ankeudesta. Tämän loman aikana tulin entistä vakuuttuneemmaksi siitä, että en halua olla armeijassa yhtätoista kuukautta. Pelleilyä aliupseerikoulun välttämiseksi olisi siis vielä jatkettava.

Lomani aikana vietin monessa suhteessa aktiivista elämää niin vesillä kuin maanteilläkin. Koska tämä on "inttipäiväkirja", siviilissä tapahtuneet asiat eivät varsinaisesti kuulu tähän. Joka tapauksessa vietin varsin "seikkailullisen" loman, johon kuului ajoa laivalla ja veneellä kovassa myrskyssä sekä monenlaista muuta. Tapasin paljon ihmisiä.

Lauantai-illan tunnelmaa

Myös kevällä alkanut merirosvoradiohanke oli edelleen suunnittelun kohteena, vaikka armeijassa ollessani en pystynytkään siihen itse juuri osallistumaan. Eräät tuttavani kuitenkin kehittelivät lähetyksiin tarvittavia laitteita, ja kehittelyprosessiin tutustuminen oli yksi lomani aiheita. Kävin kolme kertaa eräässä syrjäisen metsän keskellä olevassa talossa, jossa laitteita rakennettiin. Sinne oli matkaa kotoani noin 45 kilometriä. Nämä käynnit olivat vain pieni osa kaikesta siitä aktiviteetistä, jota lomaani sisältyi.  

 

Sunnuntai vietettiin vesillä

Jostakin syystä elokuun alun lomastani on jäänyt mieleeni seuraava tapaus, vaikka se on vain yksi pieni yksityiskohta kaikesta, mitä kuuden päivän aikana tapahtui. Ehkä mieleen jäämisen syynä ei olekaan se, mitä tapahtui, vaan se mitä ei tapahtunut.

Toiseksi viimeisen lomapäivän iltana ajelin kahden kaverini kanssa isolla veneellä myrskyisellä järvenselällä. Päätimme käydä katsomassa, mitä kuuluu neljälle tytölle, jotka olimme pari päivää aikaisemmin vieneet eräälle pienelle kesämökille, joka oli eräällä "autiolla saarella". Tytöt olivat edelleen hengissä, mutta he eivät olleet saaneet mökin kaminaa toimimaan, ja muutenkin heillä tuntui olevan vähän kurjat oltavat. Tilanne vaikutti mielenkiintoiselta, mutta valitettavasti toisen kavereistani - tai oikeastaan hän oli pelkkä tuttavan tuttu - oli pakko päästä takaisin mantereelle. Hän ei ollut uskaltanut nousta edes veneestä rannalle, koska laineet olivat niin suuret. Ei siis auttanut kuin lähteä viemään hänet takaisin sinne mistä olimme lähteneet. Lupasin toisen kaverini kanssa palata mökille takaisin heti kun reissu olisi tehty. Lupaus jäi kuitenkin omalta osaltani pitämättä, sillä erehdyin ajamaan veneellä kotirantaani, eivätkä vanhempani enää päästäneet minua uudestaan yölliselle seikkailulle, koska lomani loppuisi seuraavana päivänä, ja minun olisi jaksettava ajaa Vekaranjärvelle. Sinne jäi siis neljä viehättävää tyttöä autioon mökkiin odottamaan.

Päiväkirjaani olen kirjoittanut lomani viimeisenä päivänä näin:

"...ym:ta, ja pahin viimeiseksi... Lähdin ajamaan kohti surkeutta -> Vekaranjärvelle. No Pat! Jatkan tämän kirjoittamista, kun seuraavan kerran tulen, jos tulen. Hei... saavuin illalla. Satoi kovasti."

Varusmiesten autojen parkkipaikalta on pitkä matka kasarmeille, erityisesti kranaatinheitinkomppanian kasarmille, joka on viimeisenä rivissä. Sateenvarjo ei kuulunut lomavarusteisiini, joten puolen kilometrin kävely kaatosateessa ja pimeässä huuhtoi lomatunnelman tehokkaasti mielessä ja palautti ajatukset armeijan harmauteen. Aution saaren neljä kaunista tyttöä olivat enää muisto vain.

Lomani loppui elokuun kahdeksantena päivänä, josta päivästä oli tasan kuusi kuukautta niiden varusmiesten kotiuttamiseen, joiden palvelusaika olisi kahdeksan kuukautta.