Ylikersantti Korhonen - suomalainen "Rambo"

Muutaman totuttelupäivän jälkeen alokkaat komennettiin taas kerran komppanian pihalle riveihin seisomaan. Paikalle saapui komppanian päällikkö sekä muita "kapiaisia" eli kantahenkilökuntaan kuuluvia. Alokkaille esiteltiin tässä tilaisuudessa heidän tulevat kouluttajansa; ylikersantti Korhonen, ylikersantti Rantakari, ylikersantti Lindeman sekä luutnantti Saavalainen. Meidän joukkueemme kouluttajaksi oli määrätty ylikersantti Korhonen.

Kun komppanian päällikkö kertoi tulevasta koulutuksestamme, kiinnitin huomiota kasarmin seinustalla seisovaan tulevaan johtajaamme, ylikersantti Korhoseen. Kaikilla joukkueenjohtajilla oli päällään vihreä maastopuku, mutta Korhonen poikkesi kollegoistaan siinä, että hänen vyössään roikkui ruskeassa tupessa iso puukko. Hän oli kolmikosta vahvimman ja lihaksikkaimman näköinen, ja hänestä huokui sotilaallisuus. Kun muut joukkueenjohtajat hieman liikahtelivat paikallaan ja katselivat tulevia koulutettaviaan, Korhonen seisoi liikkumattomana asennossa kuin patsas. Ilmekään ei värähtänyt. Ensivaikutelma on tärkeä, ja Korhonen todennäköisesti halusi tehdä vaikutuksen tuleviin alaisiinsa.

Sen jälkeen kun joukkueenjohtajat olivat ottaneet joukkueet komentoonsa, Korhonen jatkoi sotilaallisen ensivaikutelman antamista. Hänen äänensä oli käskevä, ja hänen komentonsa olivat niin tiukan sotilaallisia kuin ne vain voivat olla. Tämä mies oli suomalainen versio "Rambosta" jos kuka. Sulkeisten lopuksi hän juoksutti joukkueen "taakse poistu" -komennolla päin polkupyörävaraston seinää.

Alkuvaikutelma oli ollut tehokas. Korhosta alettiin pelätä. Hänestä kierteli erilaisia huhuja, jotka lisäsivät häntä kohtaan tunnettua pelkoa. Olivatpa huhut totta tai ei, joukkueenjohtajastamme kerrottiin, että hän oli saanut varoituksia alokkaiden väkivaltaisesta kohtelusta - eli hänen kanssaan ei leikittäisi. Melkein aitoa sotakokemustakin hänellä oli. Hänen nimittäin kerrottiin haavoittuneen vakavasti kranaatin räjähdettyä kaksoislatauksen seurauksena. Korhosen nuori kaunis vaimo työskenteli sotilaskodissa, ja joku varusmiehistä esitti fantasian siitä, miten Korhonen käyttelisi puukkoaan, jos jollakin sotilaalla olisi vääränlaisia elkeitä tai suunnitelmia hänen vaimoaan kohtaan. Joten oli parasta olla katsomatta edes silmiin tätä kaunista naista.

Korhosen jäyhä tyyli näkyi myös oppitunneilla, joita pidettiin komppanian alakerrassa olevassa auditoriossa tai luokassa - miksi sitä haluaa kutsua. Esitellessään rynnäkkökivääriä Korhonen ampui alokkaiden yllätykseksi lopuksi laukauksen paukkupanoksella. Suljetussa betonihuoneessa aseen pamaus kuuluu todella kovaa, ja siihen varmasti säpsähtivät hereille nekin alokkaat, jotka olivat nuokkuneet väsyksissä pöytänsä ääressä. Tämän tyyppisillä omaperäisillä tempuilla Korhonen antoi itsestään tietynlaisen "kovan jätkän" kuvan. Järkyttyneet alokkaat tosin eivät puhuneet kovasta jätkästä vaan pelkästään hullusta, jolta voi odottaa mitä tahansa. On tällainenkin maine tehokas.